Lopulta kauris oli käsitelty ja töihin täytyi lähteä parin tunnin päästä. Yöunet jäivät vähille ja jäi myös myöhemmin, kun tyhjiä reissuja tuli kymmeniä ja töissäkin piti käydä, mutta periksi ei annettu.
Rupesin tavoittelemaan toista pukkia.
Asetin tavoitteeksi saada vanhemman pukin, aluksi ajattelin että kuusipiikkisen.
Kuljin lähes joka ilta jahdissa. Lähinnä tuli hiippailtua peltoja läpi. Välillä näkyi pukkeja, välillä pelkkiä naaraita. Usein lähdin jahtiin noin kello 8 illalla ja kotiin tulin 12 jälkeen. Viideltä herätyskello soi aina töihin.
Eräskin viisas vanha pukkikauris petkutti metsästäjää huolella. Harvoin se näyttäytyi, mutta ilmaisi olemassaolostaan varoitushaukuilla vaikka kuinka hiljaa ja huomaamaton yritti olla.
Eräskin ilta, kun kello oli jo 12 yöllä, autolle päin käveltäessä rupesi oikealta puolelta metsästä kuulumaan järjetön ryminä, joku juoksee päin. Alkasi tulemaan kylmiä väreitä, mietin mikä ihme siellä juoksee kohti ja ei pysähdy. Tiheä metsikkö ja näkyvyys huono. Lopulta, noin 10-20 metrin säteelle, eläin pysähtyy, en näe mitään mutta pian kauris päästi selkäpiitä karmivan varoitushaukkusarjan hämärässä metsänsuojassa. Perhana, oli todennäköisesti sama vanha viisas pukki.
Tämä pukki säästi lopulta henkensä. Päätin lopulta luovuttaa tämän suhteen, tällä yksilöllä oli suuri reviiri ja useimmiten kulki metsässä.
”Viimein, pukki tuli tarpeeksi lähelle, johon uskalsin puristaa.”
Yhtenä aamuna, huomasin pukin pellossa. Oli myös yksi pukeista jota olin keväällä tarkkaillut. Olin kohdistanut kiväärin 150m matkalle ja nyt kauris oli juuri tuolla matkalla. Pitkän ajan jälkeen tuli paikka ampua. Ensimmäinen laukaus, ohi?
Hemmetti, mitä tapahtui.
Kauris siirtyi hieman sivummalle, kylki minuun päin, päästin heti toisen laukauksen, huti jälleen ja tiedätte mitä kävi myös kolmannelle paukulle.
Tämä tilanne harmitti, mietin missä vika, kunnes kotiin päästyä otin kiikarin irti ja ohilaukauksiin tuli vastaus. Kiikarin jalat oli lähes irti, ruuvit löystyneet. Ei muuta kierrelukitetta ruuveihin ja uudelleen kohdistamaan kivääri.
Päivät kuului eteenpäin, kymmeniä reissuja, läheltäpiti tilanteita, univelkaa ja kauheat silmäpussit, mutta se oli ihan normaalia tässä jahtimuodossa. Kaikki vapaa-aika käytettiin hyväksi jahdissa.
Onnistuin murjomaan varpaani jahdin aikana, pikkuvarvas murtui. Jätettiinkö jahti tähän? Ei jätetty. Varpaasta huolimatta jatkettiin jahteja, vaikka vähän tuli kipeääkin kävellä ja hiipiminen lähes mahdotonta.
Oli jo kesäkuun alkupuolta. Yhtenä iltana, joka oli vaihtumassa yöksi, huomasin pellolla kauriin. Ajattelin, että tota lähden nyt yrittämään, vähän haastava paikka lähestyä. Lähes tuuleton keli, hyttysiä paljon. Lähdin liikkeelle.
Hiivintä kesti kauan murtuneella varpaalla, välissä kaksi isoa laskuojaa jotka piti ylittää kunnes pääsisi toisen pellon laitaan, mistä näkee peltoon jolla pukin huomasin. Todella kova usva oli noussut peltoon.
Lopulta pääsin pellonlaitaan missä pukkihavainto oli. Pukkia ei missään?
Mietin, että kuuliko kun lähestyin. Ei voinut, ei tehnyt varoitushaukkua ja mielestäni pääsin niin hiljaa menemään.
Hetken odoteltuani, erotin pukin siluetin usvan seassa kävelemässä. Jes, nyt saattaa tulla tilanne.
Kauan odoteltuani, pukki lähti tulemaan kohti usvan seassa. Olisi voinut mennä kyykkyyn odottamaan, mutta olin seisaaltani.
Ase oli kolmijalalla tuettuna, seuraten pukin liikkeitä.
Viimein, pukki tuli tarpeeksi lähelle, johon uskalsin puristaa.
Pukki merkkasi osuman hyppäämällä korkealle ilmaan.
Ajattelin mielessäni edellisestä ohilaukauksesta, että toivottavasti osuma on siellä missä pitääkin.
Olihan se. Pukki juoksi hetken ja nukahti siihen paikkaan.
Kevään pukkijahdissa toinen eräksi. Tämäkin yksilö oli 4 piikkinen, mutta sarvet eivät kummoiset ollut ja tämä osoittautui hyväksi yksilöksi poistaa, kun pukilta puuttui alahampaita ja poskihampaat olivat kaikki järjestään kuluneet olemattomiksi. Myös pukilla oli naamassa iso arpeutunut vekki, saanut todennäköisesti isommalta pukilta sarvesta.
Hyvä fiilis. Antavainen pukkikausi takana ja alueelle jäi runsaasti kaurispukkeja odottamaan seuraavaa kertaa.
Muutama todella hyvä yksilö jäi alueelle, mielenkiinnolla odotan säästyvätkö ne syksyn ja talven läpi ensi kevään jahtiin, sillä sitten ne saattavat olla komeimmillaan.
Tämä reissu videokuvana kanavallani, jonka löydät alta!
