Metsästyspuvut testissä – REPO Naruska talvipuku

20. marraskuu 2023

Henna Magga

20. lokakuuta 2023

Ivalo, Lappi

Pakkasaamu Ivalossa, mittari näyttää noin kymmentä pakkasastetta. Edellispäivänä tuumittiin kaverin kanssa, josko lähdettäisiin lintumetsälle seuraavana aamuna. Lumi on jo satanut maahan, välissä käyneet plussakelit ovat tehneet lumeen äänekkään ja teräväreunaisen kuoren. Koiria ei näin ollen tehnyt mieli juoksuttaa ja lintujen perässä hiippailukin tuntui aika epätoivoiselta vaihtoehdolta. Jahtimuodoksi valikoitui teeripassi.

Naruska metsästyspuku testissä

Pakkaskeli asettaa tällaiselle vilukissalle kovat vaatimukset paikallaan nököttämiseen. Oma haasteensa on tietysti myös istua hiljaa.. Hommaa helpottaa kaapista löytyvä pakkaskelin topattu lumicamopuku, Repon Naruska. Puku on ollut minulla käytössä jo kaksi aiempaa talvea, joten tiesin mitä alle tarvitsee lisätä. Liikkuvassa metsästyksessä puvulla pärjää yhdellä-kahdella välikerrastolla yli kahdenkympin pakkasillakin, mutta passihommaa varten lisäsin reppuun vielä villapaidan. Pintamateriaaliltaan puku on hiljainen, harjattu Deerskin SPX-kangas, joten äänetön oleminen on täysin mahdollista, mikäli pyytäjän suu vain pysyy kiinni.

Autolta passipaikalle oli vajaan parin kilometrin siirtymä. Oltiin tietysti vähän myöhässä liikkeellä ja päivä ehti jo valjeta. Matkan puolivälin jälkeen kävellessä nähtiin kuinka iso teeriparvi lentää vasemmalta meitä kohti. Pysähdyttiin paikalleen ja katsottiin mitä tapahtuu ja minne linnut kaartavat. Suurin osa ensimmäisestä parvesta lensi suoraan yli, perässä tulevasta pienemmästä parvesta muutama teeri jäi puihin aivan nenämme eteen. Minulla oli kivääri repussa ja haulikko hihnassa olalla lataamattomana, en uskaltanut edes yrittää. Kaverilla oli haulikko jo käsissä ja hän saikin hiljaa aseen ladattua ja tiputettua akkateeren!

Mielissään päivän ensimmäisestä onnistumisesta jatkoimme matkaa passipaikalle jängän laitaan. Jäimme puiden alle lisäämään vaatetta passittelua varten ja laittamaan aseet valmiuteen. Teerien pulputusta kuului joka puolelta ympäriltä ja aloimme siinä tähystelemään ympäristöä, näkyisikö teeriä latvoissa. “Katoppa, onko tuolla latvassa?” kaveri vinkkasi ja mie sitä sitten kiikaroimaan. Olihan siellä ukkoteeri, matkaa arviolta jotain 140 metriä. Pitäisikö yrittää lähemmäs? Ei tällä kelillä, kauhea meteli. Ei muuta kuin mahalleen jänkään, reppu tueksi ja tähtäämään. Nähtävästi maastoutuminen onnistui, teeri antoi kiikaroida ja mallailla pitkän aikaa. Tasasin hengitystä ja puristin. Teeri pomppasi lentoon ja liiteli hyvinvoivan näköisenä tiehensä. Laukaus meni siis ali ja harmitti, oppirahoja.

Palattiin takaisin passitusasemiin. Teeret piti meteliä taustalla edelleen mutta passiholliin niitä ei enää ilmestynyt. Päätettiin lähteä kuitenkin vielä kävelemään suuntaan, jonne aiempi iso teeriparvi kaarsi. Villapaidan sai suosiolla riisua vähemmäksi, ei ollut kylmä. Puku on äärettömän mukava myös liikkuessa, joustaa oikeista kohdista ja on pehmoinen päällä.

Lintuja ei enää sille reissulle saatu kiikariin, tekastiin tervastulet ja evästeltiin komiassa kelissä.

Kokemuksiani Naruska talvipuvusta

Täällä pohjoisen metsästelyissä olen ehdottomasti tykänny käyttää topattua lumicamopukua. Naruskan toppaus on Primaloftia, joka on hyvin eristävä mutta silti kevyt. Lumikelit alkavat monesti jo lokakuun alkupuolella, joten käyttökausi näillä korkeuksilla puvulle on pitkä. Puhumattakaan tammikuun latvalinnustuksesta, johon tämä puku on kuin tehty.

Puku on malliltaan unisex, mutta minulle pitkänä naisena käy siitä huolimatta mainiosti. Takissa on kiristys sekä vyötäröllä että lantiolla, joten istuvuutta voi halutessaan säädellä. Housuissa on myös kiristys/säätö vyötäröllä ja lahkeissa. Malli on väljähkö, alle mahtuu tarvittaessa kerroksia. En ole kokenut pukua liian kuumaksi liikkuessa pakkaskeleillä ja tarvittaessa puvusta löytyvät sekä takista että housuista tuuletusaukot. Puvussa on pintakankaaseen laminoitu kalvo, jotta puku suojaa tuulelta ja vedeltä. Toki näissä lapin talvissa ei juuri vesikeleissä ole tarvinnut harrastaa, mutta tuuli on pysynyt ulkopuolella. Jonkin verran lumi tarttuu kankaaseen mutta puku ei ole käytössäni kastunut, sulanutkin lumi jää ulkopinnalle eikä puku ime kosteutta itseensä.

Kaiken kaikkiaan Naruska talvipuku on ollut huippuvalinta Pohjoisen lumisiin ja kylmiin olosuhteisiin.